Skip to content

Avainsana: Rakkaus

11 vuotta

Minä ja Mies olemme olleet tänään yhdessä 11 vuotta. Se on aika paljon, kun ottaa huomioon että ollaan molemmat alle 30. Meidän parisuhde on varhaisteini-iässä, ja olen siitä kovin ylpeä. Ylpeä olen myös Miehestä, sillä se osoittaa edelleen ihan päivittäin olevansa ihan paras mies ikinä.

ESAF_TOTORO_NIGHTLIGHT_1

Mies on kiltti, kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Mies on huumorintajuinen, reilu ja kiva kaikille, ja kestää mun hömpöttelyä, humputtelua, shoppailua ja kiukuttelua. Mies kestää sen että mun pitää tarkastaa lieden napit useampaan kertaan että voin lähteä kotoa. Mies kestää sen että käyn kiskomassa töpselit seinistä ennen töihinlähtöä, ja Mies kestää senkin etten voi mennä nukkumaan jos lakanat (aluslakana, tyynyliinat ja pussilakanat) eivät mätsää ja ole samaa settiä. Miehellä riittää ymmärrystä sille etten yksinkertaisesti voi katsoa kauhuleffoja (tai ees vähän jännempiä sarjoja, esim. Hannibal oli aivan liikaa) tai mitään vähänkään pelottavaa. Jos katson, joudun nukkumaan valot päällä ties miten pitkään. Ylivilkkaalla mielikuvituksella on puolensa ja puolensa, katsokaas…

ESAF_TOTORO_NIGHTLIGHT_2

Mies jaksaa kannustaa, lohduttaa, olla tukena ja ystävänä tilanteessa kuin tilanteessa. Mies on minun rakastettuni, rakastajani, paras ystäväni, uskottuni, neuvonantajani ja kumppanini. Minä ja Mies ollaan samaa mieltä siitä että hyvän takia kannattaa taistella, ja jos jostain välittää sen eteen jaksaa nähdä vaivaa. Meidän parisuhde on yhteistyötä, kompromisseja ja sitä että kumpikin haluaa juuri tätä. Meidän arki on halauksia, pusuja, pieniä mutta tärkeitä kosketuksia. Se on sitä että toinen tulee peittelemään jos toinen menee aikaisemmin nukkumaan, ja sitä että käperrytään yhdessä peittojen alle jos mennään samaan aikaan unten maille. Sitä että toinen tulee ovelle halaamaan ja pussaamaan kun toinen lähtee töihin. Syvällisiä keskusteluja, pieruhuumoria, historiaa, fysiikkaa, taidetta ja kirjallisuutta. Pelejä, elokuvia, sarjakuvia ja sarjoja. Lettuja päivälliseksi jos siltä tuntuu. Pieniä mutta tärkeitä asioita joita ilman kumpikaan ei osaisi olla.

ESAF_TOTORO_NIGHTLIGHT_3

Niin, ja Mies osti minulle vuosipäivälahjaksi vaaleanpunaisen Totoro -yövalon, ja se on täydellinen. Ja niin on tuo Mieskin, ja minä rakastan tuota Miestä aivan suunnattomasti.

Rakkaus on aika ihana asia.

Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

21 Comments

Rakastan

Tänään on minun ja mieheni hääpäivä.

ESAF_HAAT_1

Kolme vuotta sitten tänä päivänä sanoin tahdon parhaalle ystävälleni. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin syyskuun lauantai.

ESAF_HAAT_2

Vaikkei avioliitto sinänsä muuttanut suhteessamme mitään (näkyvin muutos taisi olla lisäsormus sormessa ja itselläni vaihtunut sukunimi), toi se silti jonkinlaista rauhaa ja tyyneyttä välillemme. Olisimme varmasti muutenkin edelleen yhdessä, ihan samalla tavalla. Meille se isoin asia oli yhteinen, keskinäinen lupaus, on edelleen.

ESAF_HAAT_3

Häämme olivat pienet ja meidän näköisemme. Sekä kirkko (Johanneksenkirkko Helsingissä) että juhlapaikka (suloinen pieni ravintola Viola Kaisaniemen rannassa) huokuivat MEITÄ ja kaikkea meille ominaista, ja se tuntui hyvältä. Oli ihana kuulla jälkikäteen että juhlissamme oli lämmin, rakastava ja aidosti hyvä tunnelma. Että se mitä tunsimme (ja tunnemme edelleen) toisiamme kohtaan välittyi kaikille.

ESAF_HAAT_4

Halusimme pitää kaiken yksinkertaisena. Juhlavana, kyllä, mutta yksinkertaisena. Suunnittelin itse pukuni, halusin sen olevan lyhyt ja hyvin selkeä. Mieheni puvun pitäisi olla kokonaan musta. Juhlapaikan kukat ja hääkimppuni toteutti äitini sisartensa kanssa, ja hoidin itse meikkini ja hiukseni. Ainoa koruni oli isoäidiltäni lainattu helminauha ja jostain korukaupasta löydetty helmipanta. Ei huntua. Jalassa siivekkäät Parikat, jotka sopivat just eikä melkein.

ESAF_HAAT_5

Hääpaikan kukat noudattelivat hääkimppuni esimerkkiä. Samoja ruusuja, samoja lumimarjoja (lapsuuteni lempimarjoja, leikeissä siis. Onneksi en syönyt). Yksinkertaiset paikkakortit ja kauniisti katetut pöydät, muuta ei tarvittu. Taustalla soi itse kokoamani soittolista, josta löytyi tunnelmaan sopivia lempikappaleitamme. Mukaan oli piilotettava jotain meille tärkeää, joten listalta löytyi mm. To Zanarkand (tietäjät tietää) ja koko joukko Fallout 3:n soundtrackilta löytyviä kappaleita. Häävalssimme oli Nat King Colen Unforgettable. Kirkolta poistuttaessa autossa soi Lord of the Ringsin soundtrack. Niin, ja alttarilta poistuimme tämän tahtiin. Eeppistä, eikö? Mietippä vielä uruilla soitettuna. Saan vieläkin kylmiä väreitä sitä muistellessani- kuulosti upealta. Kanttori toisti ensimmäistä 1,43:a minuuttia kunnes kaikki vieraat olivat poistuneet, skipattiin kuitenkin se tunnistettavin osuus kappaleesta.

Rakastin suunnattomasti tänä päivänä kolme vuotta sitten. Rakastan edelleen. Enemmän, jos mahdollista. Olin myös varma tänä päivänä kolme vuotta sitten- olen edelleen. Tämän ihmisen rinnalle minä kuulun. Jos en olisi hävittänyt kappalettani Pablo Nerudan runokirjasta lainaisin tähän jotain kaunista siitä. Koska hävitin, lainaan Tolkienia.

Ae ú-esteliach nad… Estelio han… Estelio ammen.

Postauksen kuvat © Kukka Friström

Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista

18 Comments

10 vuotta

Tänään on kulunut tasan kymmenen vuotta siitä kun mieheni tuli ensimmäisen kerran lapsuudenkotiini. Ensitreffeille, sanoisi joku. Ensitreffeille, joista alkoi välittömästi parisuhde. Nahkatakissa ja puolipitkissä hiuksissaan herra nostatti hiukan kulmia- kyseessä kun oli ensimmäinen kotiin tuotu nuori mies. Illan ohjelmana oli Alien Ylösnousemus, jota mieheni oli minulle suositellut ja salakavalasti tarjoutunut leffaseuraksi kun inisin etten sitä yksin uskaltaisi katsoa. Ennen tätä leffailtaa olimme piirittäneet toisiamme varsin tiiviisti puoli vuotta, ihan lukion alusta saakka. (tähän väliin on hyvä mainita että tapasimme siis lukiossa, samalla vuosikurssilla, eri ryhmissä. Kiitetty olkoon Torkkeli, Helsingin Kuvataidelukionakin tunnettu)

Mieheni on päivieni ilo, paras ystäväni, kannustajani, kiveni ja kallioni. Hänen ansiostaan perustin blogini (epäröin pitkään, ja rakkaani antoi sen ratkaisevan sysäyksen) ja hän jaksaa ymmärtää ja tukea harrastustani. Tuki on molemminpuolista-minulta riittää ymmärrystä tuntikausien piirrustussessioille ja jatkuvasti kasvavalle pelikokoelmalle.

esaf_siirappia_vuosipaiva_2

Mieheni on lämminsydämisin, kiltein ja nauravaisin tuntemani ihminen. Rakkaallani on aina hymy huulilla, ja hän tuo sen myös omilleni. Hän on minun ritarini- ei kiiltävässä haarniskassa eikä valkoisella ratsulla, vaan nahkatakissa, farkuissa ja jalan.

esaf_siirappia_vuosipaiva_3

Olemme oppineet yhdessä paljon, rakentaneet suhdettamme välillä raskaidenkin kokemusten kautta tietäen kuitenkin että yhdessä on aina ollut parempi kuin erikseen. Ainakin meidän kohdallamme. Päivääkään en vaihtaisi pois, sekuntiakaan en muuttaisi.

esaf_siirappia_vuosipaiva_4

Postauksen kuvituksena on miehestäni kuvaamani kuvasarjan kuvia muutaman vuoden takaa. Kuvien yksinkertainen meikki on edelleen yksi suosikkejani, ja kouluprojektia varten otetut kuvat omissa silmissäni yksiä parhaita ottamiani.

Kiitos rakas- ja hyvä me!

Löydät minut myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogilistalta!

38 Comments