Skip to content

Avainsana: meikit

Vierailemassa Guerlain-pisteellä

Kirjoitin jo jokin aika sitten upeasta meikistä, joka minulle tehtiin Helsingin Stockmannin Guerlain-pisteellä. Hehkutin jo silloin vierailuani varsin vuolaasti, ja nyt olisi luvassa hiukan lisää riemua ja ylistystä- kyseinen visiitti kun oli koko silloisen viikon kohokohta, ja herättää edelleenkin suunnatonta riemua ja hyvää mieltä omassa mielessäni. 

Koko vierailu alkoi siitä että pelmahdin väsyneenä ja varsin räjähtäneen näköisenä Guerlainin tiskille tiedustellen onko Sophie paikalla. Vastaanotto oli todella lämmin, ja sain riemukseni (ja osittain kauhukseni) kuulla että Sophie oli ehtinyt käydä tutkimassa blogiani. Pieni rimakauhuhan siinä iski, mutta Sophie oli niin kiltti ja miellyttävä että paniikki hävisi nopeasti. Olin joutunut jättämään koulutuksen takia järjestelmäkamerani kotiin, ja pahoittelinkin sitä heti alkuun- jouduin kuvaamaan kaiken kännykän kameralla. Onneksi kuvista tuli edes jollain tasolla siedettäviä! Seuraavalle käynnille otan järkkärin mukaan. 

Itse meikki aloitettiin sillä että Sophie poisti aamulla itse tekemäni meikin huolella. Hävettää myöntää etten millään muista millä meikkini poistettiin, mutta ihanalta se tuntui! Käytetyistä ihonhoitotuotteista tajusin sentään ottaa kuvan. Olisikohan meikki poistettu Super Aqua Lotionilla? Hyvin mahdollista! Kosteutuksena käytettiin Super Aqua Sérum Lightia, ja silmänympärysiholla Super Aqua Eye Sérumia. Näistä kahdesta kosteuttajasta sain pienet testiputelit mukaani, ja lyhyen käytön perusteella ne tuntuvat taivaallisilta. Pienet näytekappaleetkin noudattelevat Super Aqua-linjan upeaa, sinikultaista teemaa, ja niiden käyttäminen tuo arkeen ihanaa, pientä luksusta. 


Sophie kertoi huolella mitä tuotetta hän oli iholleni pistämässä, ja kertoi jokaisesta tuotteesta ja niiden vaikutustavasta huolella. Samalla sain kuulla Guerlainin historiasta, sekä selailla ihan käsittämättömän upeaa Guerlain-kirjaa, jonka Sophie oli jostain taikonut paikalle. Kerron kirjasta ja Guerlainin historiasta pidemmällä postauksessa- ne ansaitsevat ihan oman kohtansa! 

Lähes kaikki Sophien käyttämät ihonhoitotuotteet olivat minulle uusia ja vieraita- osaa olin tutkinut ja hypistellyt aikaisemmin, osaan en ollut törmännyt ikinä. Tutuin taisi olla Metéorites Perles-pohjustaja-enkä ollut kokeillut sitäkään aikaisemmin. Meteoriittirpimerin sisko, kultahippuja sisältävä pohjustaja on kuulunut aikanaan kokoelmiini, mutta se ei sopinut liian kosteuttavuutensa takia iholleni. Meteoriitit eivät pettäneet taaskaan- saattoipa tämä kyseinen pohjustaja mennä himotuslistalleni.

Meikkiin en tällä kertaa mene sen tarkemmin, koska esittelin sen jo sen verran perusteellisesti edellisessä Guerlain-postauksessani. Nyt siirrytään siihen kaikkeen mikä tuli ihonhoidon ja meikin lisäksi- Sophie nimittäin kertoi minulle paljon Guerlainin historiasta, tarinoista tuotteiden ja niiden pakkausten takana sekä pientä, ihanaa nippelitietoa merkistä ihan yleisestikkin. 

Guerlain on ranskalainen parfyymitalo, ja lukeutuu yksiin maailman vanhimmista sellaisista. Guerlain perustettiin vuonna 1828, kun Pierre-François Pascal Guerlain avasi ensimmäisen parfyymiliikkeensä Rue de Rivolille, Pariisiin. Kyseisessä liikkeessä herra Guerlain valmisti parfyymeja kahden poikansa kanssa, ja nousi nopeasti suosioon. Guerlain avasi lippulaivamyymälän Rue De La Paixille 1840, ja saavutti silloisen suosionsa huipun vuonna 1853 suunnitellessaan Eau de Cologne Impérialen Napoleon lll:lle ja hänen vaimolleen Eugénielle. Kyseinen parfyymi toi Pierre-Francoisille tittelin ”His Majesty’s Official Perfumer”.

Pierre-Francoisin kuoleman jälkeen yritystä jatkoivat hänen poikansa, ja heidän jälkeensä yrityksestä huolehtivat Gabriel Guerlainin pojat. Jacques Guerlainista tuli Guerlainin kolmas parfyymimestari, ja hän kehitti useita Guerlainin tunnetuimpia, edelleen kehuttuja ja myytyjä tuoksuja. Tärkeimpiin Jacquesin luomuksiin kuuluvat Mouchoir de Monsieur (1904), Après L’Ondée(1906), L’Heure Bleue (1912),Mitsouko (1919), Vol de Nuit(1933), ja Guerlainin lippulaivatuoksu Shalimar (1925). 

Jacquesin lapsenlapsi Jean-Paul Guerlain oli perheen viimeinen parfyymimestari. Jean-Paul jäi eläkkeelle vuonna 2002, ja koska suvusta ei löytynyt tittelille perijää,  ei parfyymimestarin paikka ole nykyään enää sidoksissa perheeseen. 

Sophie esitteli upean, vanhan kirjan avulla minulle Guerlainin historiaa, ja palavana historian rakastajana olin aivan haltioissani päästessäni tutkimaan näin vanhan merkin vanhoja pakkauksia ja tarinoita niiden takana!


Ylläolevassa kuvassa näkyvä pullo oli saanut inspiraationsa Aurinkokuninkaasta- tämän kuullessani höristin korviani ja kirosin sitä että ranskanopintoni olivat jääneet aikoinaan saksanopintojen jalkoihin (kirja-aarre kun oli kirjoitettu ranskaksi) enkä voinut lukea lisätietoa. Aurinkokuninkaan aika Ranskan hovissa oli ensimmäisiä asioita joista historiassa intoilin ala-asteella, ja kyseisen aiheen takia aloin alun perin lukemaan historiaa harrastuksena. Kuvan pullon malli lienee monelle aika tuttu?


Kirja sisälsi suureksi riemukseni paljon kuvia myös Guerlainin vanhoista meikkipakkauksista. Guerlainin nykyinen, vuonna 2000 puikkoihin astunut meikkipuolen luova johtaja Olivier Echaudemaison on luotsannut Guerlainin meikkejä jatkuvassa noususuhdanteessa, ja tuotteet tuntuvat olevan vuosi vuodelta ihanampia- olikin ihana nähdä että herra Echaudemaison on ollut vanhoille pakkauksille todella uskollinen! 


Ylläolevan kuvan ja minulle rakkaiden Meteoriittien yhtäläisyyttä tuskin tarvitsee selittää? Ainoa ero on se että kuvan rasiat ovat niin minunnäköisiäni että itkettää. Nuo ovat upeita- niin upeita! Ah, jos jossain talvikokoelmassa joskus olisi vastaavia… 

Kirja sisälsi myös hauskoja vanhoja mainoskuvia- nyt kuvan nukke näyttää lähinnä pelottavalta, mutta aikanaan se on ollut varmasti ihan käypä mainoskuva. 

Ylläolevan huulipunan avausmekanismi oli Sophien mukaan samankaltainen kuin nykyisten Rouge Automaticien! Miksei huulipunissa ole vielä nykyäänkin tuollaista tupsua? Tätä pohdin Sophienkin kanssa- eihän tupsu mikään käytännöllisyyden huipentuma ole, mutta kaunis kuin mikä. Ja juuri sellainen pieni yksityiskohta mikä saisi ainakin oman suuni vaahtoamaan riemusta.


Mutta ah, ne hajuvesipullot, ne hajuvesipullot. Ylläolevan kuvan pullokehikkoihin sai ostettua pitkään täyttöpulloja- kun yksi loppui, pystyi täysin uuden pullon tilalle ostamaan vain täyttökappaleen, eikä kaunista kehikkoa tarvinnut uusia. Nerokasta, ja ekologista. Puhumattakaan siitä miten kauniita nuo kehikot ovat olleet! 


Suunnittelijana hihkuin riemusta kun kirjasta paljastui aukeamia täynnä luonnoksia pullojen suunnitteluprosesseista ja vanhoista mainoskuvista. Guerlainin vanhat, käsinmaalatut-ja suunnitellut mainokset ovat olleet ihan puhtaasti upeita. Vaikkei teollinen muotoilu ja pakkaussuunnittelu olekaan ihan ominta alaani, nautin silti suunnattomasti saadessani tietää hiukan niiden sisällöstä!


Nämä siniset pullot nähdessäni virkosin pienestä hurmoskoomasta (nämäkin ovat niin kauniita- ja niiden ulkomuoto on samaan aikaan ihanan koristeellinen ja yksinkertainen!) ja tajusin kysyä Sophielta pohjaako Guerlainin pakkausten nykyinen kirkas sininen sävy ja kultainen merkin aikaisemmin käyttämiin kultaiseen ja siniseen. Tästä ei oltu ihan varmoja, mutta vahvoja epäilyksiä asiasta kuitenkin oli- Echaudemaison kun on selvästi perinteitä kunnioittavaa tyyppiä.


Historiapläjäyksen ja kauniin meikin jälkeen jäin vielä juttelemaan hetkeksi Sophien kanssa niitä näitä, ja päädyin hypistelemään kevätkokoelman ihanuuksia. Käsiini osui Gloss D’Enfer-kiilto sävyssä La Petite Robe Noire, joka oli niin sävynsä kuin nimensäkin puolesta täydellinen. Nimen tosin hoksasin vasta kotona.. Meikin jälkeen Sophie esitteli minulle vielä merkin tuoksuja, joista vanhimmat ovat aikaisemmin lueteltuja, edelleen myynnissä olevia aarteita. Oman sydämeni vei kuitenkin uusi, ihana La Petite Robe Noire, josta sain muutaman testerin kotiinviemisiksi. Kyseistä tuoksua olenkin sitten käyttänyt hyvin ahkerasti- tuoksu kun sattuu olemaan huumaava. Huomasin pulloja tutkiessani että La Petite Robe Noiren pullo on lähes identtinen Mitsoukon pullon kanssa- jälleen mielestäni ihana, kaunis huomionosoitus talon pitkälle historialle! 



Tämän postauksen paino siirtyi selvästi aika vauhtia ihonhoidosta historiaan ja yleiseen pohdintaan. Periaatteessa postaus noudattaa aika hyvin vierailuni mielialaa- olin äärimmäisen innoissani, utelias ja jännittynyt, ja puheeni ja ajatukseni laukkasivat hirvittävää vauhtia asiasta toiseen.  Sama taisi tapahtua nytkin- myös sama hyvä mieli palasi tätä kirjoittaessa. Päätänkin siis postauksen omaan Guerlain-asetelmakuvaani ja kiitän vielä tuhannesti Sophieta ja koko Guerlain-tiimiä siitä että pääsin viettämään niin taianomaisen illan minulle jo valmiiksi rakkaan merkin parissa- sen ansiosta katson koko merkkiä aivan toisenlaisella arvostuksella kuin ennen. 

Tuliko tässä postauksessa teille uutta Guerlain-tietoa, tai ihastuttiko jokin vanha tuote erityisesti? Ovatko alussa mainitut ihonhoitotuotteet tuttuja jollekin teistä? 

Tästä viikosta on tulossa aika hirviömäisesti aikataulutettu viikonlopun muuton takia. Koko kämppä pitäisi pakata kasaan, töissäkin pitäisi käydä ja muutama iso koulutehtävä viimeistellä. Kaikki tuntuu osuvan yhdelle ja samalle viikolle! Yritän muistuttaa itseäni siitä että tämän jälkeen helpottaa, ja ensi sunnuntaina herään uudessa asunnossa. Onko teillä muuten hyviä muuttovinkkejä? Saa kertoa!

14 Comments

Meikkipöydän päivitystä

Vietin loppuviikon omissa oloissani kipeänä, ja päädyin tekemisen puutteessa järjestämään meikkipöytäni uudestaan. Siivousoperaationa alkanut projekti muuttui nopeasti meikkien tutkimiseksi, ja vietin lopulta useamman päivän vain tutkien meikkejä. Järjestely tapahtui sitten torstai- iltana. Mieheni osti kuvissa näkyvän pahvisen säilytyslaatikon minulle Tigerista (hintaa huimat 8€) auttamaan järjestyksen ylläpidossa. Vaikkei herra sitä ääneen sanokkaan, luulen että purkkiarmeijan hidas leviäminen hänen puolelleen pöytää alkoi vähitellen ottaa päähän… Olen muutaman kerran saanut nyrpeitä katseita kun meikkejäni ja purkkejani on löytynyt herran piirtopöydältä ja näppäimistöltä. Kun tila loppuu, sitä löydetään lisää ja silleen, eikö?

Pöydällä nyt näkyvät asiat ovat pääasiassa niitä joita käytän päivittäin, tai sitten uusia, vielä käyttöönottoa odottavia ihanuuksia. Laatikoston taakse kokosin pystyyn isoimmat palettini- sellaiset, jotka eivät mahtuneet kuvissa näkymättömään oranssiin jättipussukkaan. Nyt kaikki palettini löytyvät pöydältä- aiemmin osa niistä oli pöydällä ja osa isossa muovilaatikossa muiden vähemmän käytettyjen luomivärien kanssa. 

Järjestyksen muuttaminen pakotti minut läpikäymään kaikki pöydällä olleet tuotteet, ja sitä myötä pistämään sivuun sellaiset joita en käytä kovin usein. Meinasin kerätä sivuun myytäviä meikkejäkin, mutta pikaisen pohdinnan jälkeen totesin etten ainakaan vielä halua luopua mistään. Kuvissa näkyvä järjestys näyttää varmasti monille puhtaalta kaaokselta, mutta minulle tämä on täysin selkeä ja looginen asetelma ja huomattava parannus entiseen. Nyt pöydän keskellä on paljon, PALJON enemmän tilaa kuin mitä siinä ennen oli!

Kuvien ulkopuolella sivuilla on siis vielä kaikki siveltimet sekä iso, lähes kaikki paletit sisältävä pussukka ja useampi purkki silmä-ja huulimeikkikyniä. Keskellä laatikoston edessä on ns. syntikasa, jonka kasasin siivotessani. Syntikasa on oikeastaan vain jäävuoren huippu, jota päivitän sitä mukaa kun olen paletteja käyttänyt. Löysin siivouksen aikana jäätävän kasan luomivärinappeja- ja paletteja joita en ole koskaan kunnolla käyttänyt- mitä nyt testannut kädelle.

Syntikasan valitut


Lähes käyttämättömien palettien määrä hirvitti, sillä jokainen siitä löytynyt paletti on minulle aarre, ja olen ollut niistä todella innoissani. Raukat ovat jääneet toistensa, ja viimeistään Naked 3:n ja Vice 2:n jalkoihin! Nyt aion korjata asian, ja otin tavoitteekseni käyttää jokaista näistä vähintään kerran huhtikuun aikana. Saman lupauksen tein hillittömälle kasalle kokeilemattomia indiemeikkejä, jotka olin onnistunut unohtamaan täysin sysättyäni ne vahingossa muiden meikkien taakse…

Meikkien läpikäyminen herätti ajatuksen meikkikokoelmapostauksesta. Olisitteko kiinnostuneet lukemaan sellaista? Tein edellisen kokoelmapostauksen viime kesänä, mutta siitä on jo sen verran aikaa että kokoelmani on ehtinyt päivittymään useamman kerran. Mitä sanotte, pitäisikö minun tehdä päivityspostaus? Entä näkyykö kuvissa jotain sellaisia meikkejä mitä haluaisitte nähdä mahdollisimman pian blogissa?

Illemmalla olisi luvassa postaus uudesta meikkipohjarakkaudestani, Biothermin Skin Best CC-voiteesta!

12 Comments

Lavera So Fresh Mineral Rouge Powder -Mineraaliposkipuna Velvet Plum

Pyysin jo hyvän aikaa sitten Laveralta testiin muutamia tuotteita, ja nyt olisi aika esitellä niistä ensimmäinen, mineraaliposkipuna Velvet Plum. Velvet Plum on vilahdellut meikkikuvissa jo pitkään, ja jo pelkästään se kertoo paljon sen laadusta. Velvet Plumista on tullut yksi ehdottomista suosikkipunistani, jota käytän joko yksinään tai johonkin toiseen poskipunaan yhdistettynä. 

Poskipuna tulee mustassa, pyöreässä rasiassa. Kannen alta löytyy ensin itse poskipuna, ja sen alta poskipunasuti ja peili. Rasian mukana tullutta sutia en ole edes testannut kasvoille- en oikein pitänyt sen mallista enkä laadusta. Olen tosin suunnitellut että voisin kokeilla kyseistä sutia varjostusten tekemiseen! 


Poskipunan pinnassa on kaunis, herkkä kukkaiskuvio ja lavera-teksti. Poskipunassa on huumaavan upea kukkaistuoksu, johon rakastuin heti ensimmäisellä kerralla- tuoksu kuitenkin häviää nopeasti kun punaa laittaa poskille, eli se ei jää häiritsemään iholla. Tuo kukkaistuoksu on toiminut monena aamuna virkistäjänä ja herättäjänä- kunpa kaikki meikit tuoksuisivat näin hyvältä! Tuoksu on samaan aikaan ylellinen ja raikas. Sama tuoksu on myös Laveran mineraalipuuterissa (siitäkin on tulossa juttua lähiaikoina!).



Sävyltään Velvet Plum on kylmä pinkki. Rasiassa hyvin viileältä näyttävä sävy muuttuu iholla hyvin luonnolliseksi, ja mukautuu omasta mielestäni hyvin todella erilaisiinkin meikkeihin. Velvet Plumissa on kevyttä kimalletta mukana, joka erottuu selvästi kun väriä katsoo rasiassa- iholla kimallus ei juuri näy. Jälki on luonnollisen hohtavaa, ei discopallokimaltavaa. 


Velvet Plum jättää ensimmäisellä levityskerralla poskille kevyttä, tervettä väriä. Sävyn intensiteettiä on helppo muuttaa kerrostamalla, joten sillä on vaikea päästä tekemään poskipunaövereitä. Itse olen suosinut kahta kerrosta arkena, yhtä kerrosta kiiremeikkiin ja kolmea kun olen kaivannut voimakkaampaa punaa poskille. Kolmekaan kerrosta ei kuitenkaan näytä kasvoilla tökeröltä tai raskaalta. Juuri tällaiset poskipunat ovat minulle mieleisiä- arvostan toki punia joista löytyy pigmenttiä vaikka muille jakaa, mutta onnistun usein tekemään niiden kanssa räikeitä ylilyöntejä kun en jaksa keskittyä levitykseen. Velvet Plum tuntuu liukuvan poskille juuri oikein ja niin vaivattomasti ettei sen sutimiseen tarvitse juuri keskittyä. Jälki on voimakkaamminkin levitettynä todella luonnollista!

Erityisen vaikuttunut olen kuitenkin Velvet Plumin monipuolisuudesta. Kylmä pinkki on toiminut hyvin todella erilaisten ja erisävyisen meikkien kanssa- paremmin kuin moni muu kilpakumppaninsa. Olen risteyttänyt sen rohkeasti sekä lämmin-että kylmäsävyisiin meikkeihin, ja jotenkin se on vain sopinut kaikkeen. Luulisin Velvet Plumin sopivan niin puna-kuin keltapohjaisellekin iholle. Oma ihoni on keltaiseen taittava neutraali (näin olen itse päätellyt useamman testin perusteella) ja siihen Velvet Plum sopii kuin nenä päähän. Omaan silmääni Velvet Plum on Laveran kahdesta poskipunasta muutenkin raikkaampi ja luonnollisempi. 

Alla kuvia useammasta eri meikistä jossa Velvet Plum on ollut mukana! 

Hintaa Laveran poskipunilla (ja näin myös Velvet Plumilla) on noin 17€. Itse aion käyttää oman kappaleeni riemulla loppuun, ja luultavasti ostaa sen jälkeen uuden- tämä on minun luottopunani, joka muuttuu jokaiseen tilanteeseen sopivaksi joko kerrostamalla tai toisella värillä taittamalla. 

Onko teillä kokemusta Laveran poskipunista? Itse olen ainakin tämän perusteella täysin myyty! 

Suositteko muuten lämmin-vai kylmäsävyisiä poskipunia?


Postauksen tuote saatu testiin blogin kautta. 

6 Comments