Pastellivärit (ponivärit) ovat olleet jo jonkun aikaa suurehkossa huudossa hiusvärien puolella. Useampi bloggaajatoverini on siirtynyt urheasti yksisarvisleiriin, kun itse olen kaiholla katsellut vierestä. Kyllä, minäkin haaveilen ponihiuksista. Olen kuitenkin liian mukavuudenhaluinen (ja tykästynyt hiusteni semihyvään kuntoon) enkä jaksa lähteä siihen rumbaan mitä poniksi muuttuminen vaatii. Tyydyn siis seuraamaan peruskaakkina vierestä kun lähipiirini upeat yksisarviset säihkyvät upeissa pastellisävyissä. Haaveissani hiukseni olisivat joko räiskyvän pinkit tai upeat turkoosit. Ei silleen kirkaat turkoosit, vaan silleen juuri sopivasti sinisen ja vihreän välimaastossa hohtavat vähän tummahkot turkoosit. Just silleen oikeella tavalla tummat muttei kuitenkaan tummat. Myös pastellioranssi on käynyt mielessä- sellainen oikein hempeä!
No, koska hiusvärihaaveet pysyvät juurikin sellaisina, haaveina, yritän käyttää ponivärejä mahdollisuuksien mukaan siellä missä vain pystyn. Yleensä ponivärien kohteena on esim. huulet, ne kun ovat varsin helppo kohde. Vaatteisiin ponivärejä eksyy ainakin minun kohdallani kovin harvoin, eikä niitä asusteissakaan oikein ole. Silmämeikeissä joskus. Sitten sain neronleimauksen! Kulmakarvat!! Niihinhän minä laitan ponivärejä! Tätä ideaa edesauttoi suuresti uusi MAC-rajauskynä, sävyltään pinkki. Kuin myös Stilan eyeliner, sekin sävyltään yllätys yllätys pinkki. Yhden pikaisesti pinkiksi väritetyn kulmakarvan jälkeen totesin että tämä on pakko tehdä kunnolla, otin todisteeksi kuvan Instagramiin ja painelin naamapesun (CLARISONIC <3) kautta unten maille. Seuraavana aamuna nappasin meikkipöydältäni kaiken joko testaamattoman tai vähän käytetyn pinkin ja aloin hommiin.
Aluksi meinasin tehdä vain pinkit kulmakarvat. Koko homma lähti kuitenkin aika nopeasti käsistä, ja huomasin pian kehitelleeni koko meikin kyseisen upean värin ympärille. Mopo piti kuitenkin pitää edes jollakin tasolla hallinnassa, joten pidin koko muun meikin mahdollisimman simppelinä. Nudesilmät siis muilta osin, ja meikkipohjakin sai jäädä mahdollisimman kevyeksi.
Silmät ja kulmat rajasin sekä MACilla että Stilalla. MACilla pigmenttiä, Stilalla tarkkuutta. Luomivärit löytyivät SauceBoxin ihanasta Ètudesta, sävyinä lähes valkoinen Snow Flake, vaalea Beaming ja vaaleahko taupe Cream Dream. Samalla taupella muuten varjostin kasvoja, ja oh boy, että tykkäsin! Ehkä paras yleisvarjostussävy ikinä. Silmämeikin pohjustuksessa käytin muuten MACin uutta tököttiä! Kovin on hyvä. Oli eilen HC-testissä, eli kohtasi työpäivän. Meikki oli naamalla aamukasista puoleenyöhön, eikä silmämeikki liikahtanutkaan. Kovin hyvältä vaikuttaa- ja kovin kivaa kun sitä saa ihan koto-Suomesta. Ehkä pääsen irti UDEPP-kierteestä?
Ripsiin keksin laittaa Lumenen pinkkiä ripsiväriä. Ostin raukan joskus alesta, enkä ole muistanut sitä käyttää. Nyt muistin, ja tajusin että se on mainio. Olisi tosin näkynyt voimakkaammin jos olisin laittanut alle valkoista pohjustajaa, mutta tehty mikä tehty. Ensi kerralla muistan. Näinkin oli kiva.
Huulille laitoin peräti kahta vähällä käytöllä (tai käyttämätöntä) tuotetta! Pohjalle pääsi ihan uusi, vasta luokseni saapunut Too Facedin Melted-huulipuna sävyssä Melted Peony. Peony oli kuitenkin sellaisenaan vähän pliisu (vaikka ihana onkin) joten lisäsin huulten keskiosaan hiukan MACin Simpsons-kokoelman aarretta sävyssä Red Blazer. Tykkäsin yhdistelmästä kovasti! Peony on yksinään kaunis, ja menee sellaisenaan oikein hyvin ihan arkikäytössäkin.
Pohjan taisin tehdä MACin BB:llä, Pro Longwear-peiteaineella ja Chanelin unelmankevyellä irtopuuteripohjalla. Poskille sudin Please yourself-punaa (koska pinkki ja glitter) ja korostukset tein taivaallisella Perfect Toppingilla.
Tämä on kaikessa outoudessaan ja ihmeellisyydessään yksi ehdottomista suosikkimeikeistäni ellei tälle vuodelle, niin kuukaudelle ainakin. Tein useita asioita toisin kuin tavallisesti, ja puhdas väri-iloittelu teki todella hyvää. Lapsi on terve kun se leikkii ja silleen, eikö? No, viime aikoina en ole juuri leikkinyt, en varsinkaan meikeillä, ja se alkoi näkyä. Tämä tuli tarpeeseen, ja jotain vastaavaa pitää tehdä useamminkin että innostus pysyy yllä. Tästä kummunnut inspiraatio ja innostus näkyi loppuviikon työmeikeissäkin (ei pinkin värin osalta, mutta muuten) ja tuntui siltä että kaikki onnistui paremmin. Tätä fiilistä lisää, kiitos.
Mitä pidätte? Saisiko olla lisää pinkkiä? Tai pastellivärejä ylipäätään? Kuka kannattaa irtiottoja arjesta?
20 Comments 
