Skip to content

Avainsana: Avautuminen

Paskea, paskea kaikkialla

Jos et kaipaa negatiivista energiaa etkä halua kuunnella turhanpäiväistä avautumista pienistä mutta kovin paskeista asioista, niin lähde pois nyt. NYT. Koska tässä postauksessa ei muuta ole. Jos taas haluat tietää mikä ketuttaa nyt niin kovasti että siitä on pakko avautua ihan blogiin asti, niin lue eteenpäin. Antaa mennä. Ehkä samaistut, ehkä iloitset sitä että toisella on paha mieli, en tiiä. Mut antaa mennä.

PASKEA_PASKEA_KAIKKIALLA_1

Oon ollut nyt viikon kotona kipeänä, ja loppua ei vielä näy. Kuume on ihan perseestä, näen sen takia ihan kamalia painajaisia ja pienikin kuume saa mut voimaan todella heikosti ja pahoin. Viikonloppuna meni ääni, ja se oli viimeinen niitti kaltaiselleni papupadalle. Mies taisi olla tästä kyllä vähän mielissään, sillä taloudessamme oli edes hetken aikaa hiljaista. Itse en arvosta. En arvosta myöskään ihan järjettömiä yskäkohtauksia jotka saa silmät vuotamaan. Viimeisin iski tänään kotimatkalla kun olin palaamassa lääkäristä. Pahoittelen, hyvät kanssamatkustajat, en ollut tukehtumassa tai mitään muuta, vaikka pahalta kuulostikin. Mulla on oikeasti ikävä töihin- tuntuu pahalta olla pois. Tykkään mun työstä, ja vaikka ymmärrän etten kuumeessa voi sinne mennä niin harmittaa silti.

Olo helpotti hetkeksi pe- la- akselilla ja kuume laski, ja ehdin jo toivoa et tää olis jo tässä. No, sain heti moukarilla takaisin kun kuume nousi uudestaan sunnuntaina ihan kunnolla. Oon niin kypsä tähän. Kotona on tylsää yksin, ei ole juttuseuraa, kuumeessa ei jaksa hirveesti pelailla ja vaikka rrrrrrakastankin RPDR:a enkä kyllästy siihen koskaan on niiden kertaaminen välillä vähän puuduttavaa. Joo, Netflix on täynnä kaikkea muutakin, mutten jaksa keskittyä mihinkään leffaan tai aloittaa uutta sarjaa. Tää on sellainen että ei haittaa jos satun torkahtamaan, en missaa mitään henkeäsalpaavaa.

Lisäpaskea seuraa. En tykkää verikokeista (ei, en pelkää neuloja, en vaan tykkää niistä testeistä. Oon yläasteella leikkauksen jälkeen herännyt sellaiseen, ei miellyttävä kokemus) ja nyt niitä on tehty urakalla. Kiitos kalmoihon ja ihan koko kropassa aika hyvin esillä olevien verisuonien verikokeet on yleensä iisipiisi keissi, eikä ne oo koskaan sattuneet tai jättäneet jälkiä. PAITSI TÄNÄÄN. Ei sentään sattunut, mutta kaikesta varovaisuudesta huolimatta sain kotona huomata että kädessä on ruma haava sen hemmetin kokeen takia. Ei mustelmaa, vaan ihan selvä haava. Suatana.

Sen verran tekemistä keksin että aloitin Ni No Kunin alusta. (jatko- osa tulee tänä vuonna, joten pakko kerrata) Peli on ihan just niin ihana kuin muistinkin, ja sopivan kevyttä pelattavaa ettei se rasita tai väsytä. MUTTA. En muistanut miten ärsyttävää grindaamista mokoma vaatii joissakin kohdissa. Ja että se taistelumusiikki on melkein_joka_kohdassa sama, ja niitä taisteluita on noin minuutin välein. Jos pelin otukset ei olis näin söpöjä en pelais. Ja jos iso osa cutsceneistä ei olis Miyazaki- piirrettyä.

Kipeenä ehtii myös hyvin nettishopata, ja sekin on ihan paskea. Hirvee rahareikä. Ehdin tilata jo Benefitiä ja Lipstick Queenia, ja Beautylishiltä irtopuuterin. Ja kohta tulee MUGin ja MannyMuan paletti, joka on pakko saada. Natasha Denonan yli 200€:n palettia sentään pystyn vielä vastustamaan…

JA SITTEN. Suurin synti johon olen hetkeen törmännyt. Tiedättekö Fazerin kevätklassikon, Pupuneidin rakeet- karkkipussin? Se on ollut mun lemppari vuosia. VUOSIA. Parasta mitä tiedän. PAITSI NYT. Ne mokomat ovat menneet poistamaan pussista pinkit ja punaiset rakeet (eli ne parhaat) eikä pussi ole enää ollenkaan sama. Ei sitä voi enää ostaa. Paskea.

PASKEA_PASKEA_KAIKKIALLA_2

Palaan peittovuoren alle mököttämään. Taidan selata ihan vaan uutisotsikot läpi että muistan että nää on ihan naurettavia pikkuongelmia. Ja että tulis vielä vähän huonompi mieli. Sen jälkeen palaan faceen selailemaan läpi Eläinvideokerhoa, joka on tällä hetkellä niitä harvoja asioita jotka oikeasti piristää. Söpöjä eläinkuvia, kiitos kyllä.

Adios nyt hetkeksi vielä. Palaan tänne kun voin meikata taas. NIIN, JA SEKIN VIELÄ. En oo meikannu kunnolla YLI VIIKKOON. Vieroitusoireita? KYLLÄ.

Send help plz.

Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista

35 Comments

Ahdistus maksimus

Nyt mennään taas syvemmille vesille, toivottavasti otitte pelastusliivit mukaan. Tai edes kellukkeet. Tätä kirjoittaessa loppuseminaariin on enää yksi yö, ja itsetunto ja kaikki usko omaan työhön on kadonnut opinnäytetyön teemana olleen usvapilven lailla. Mitä tehdä kun epävarmuus iskee? Olen yleensä varsin itsevarma tyyppi, enkä hätkähdä ihan pienestä. Ilkeät sanat ja pahanilkinen nauru jäävät toki aina mieleen, mutta ne on helppo sivuuttaa. Ulkoa tullut uhka on tässä tapauksessa huomattavasti helpompi torjua kuin sisältä kumpuava. Kun itse romuttaa omaa itsetuntoaan, on aikamoisessa ansassa. Ja miksi? Miksi sitä edes tulee tehtyä? Miksei voisi vain hyväksyä sitä että tuotos on aika hyvä, sellainen että sen takana voi seisoa? Miksi lähipiirin kehut kaikuvat kuuroille korville? Ja jos niitä nyt sattuu kuuntelemaan, miksi ne pitää hätäisesti lakaista maton alle mutisten samalla ”no ei tää nyt mitään, jotain väkersin, tällaista tein, ei tää nyt oo mikään ihmeellinen”: Pelko ja epäilys ovat ihan terveitä tunteita, mutta kohtuus kaikessa. Kun lamaantuu täysin sellaisen asian edessä jonka tuntee läpikotaisin ja paremmin kuin omat taskunsa, on pienen itsetutkiskelun aika.

esaf_ahdistus

Tiedän että suurin syy omaan epävarmuuteeni on se että tiedän että olisin voinut yrittää vielä vähän enemmän, tehdä vähän enemmän töitä, kirjoittaa vähän enemmän ja olla vähän analyyttisempi. Mutta nykyinenkin lopputulos on hyvä. Oikein hyvä. Siinä kulminoituu moni minulle tärkeä asia, se on samaan aikaan henkilökohtainen ja kuitenkin tutkiva ja siinä on sekä visuaalisia elementtejä että runsaasti asiatekstiä. Olen hyödyntänyt omia vahvuuksiani ja haastanut itseni niiden suhteen. Olen ottanut kannattaneita riskejä ja kehittänyt jotain aidosti omaa, jotain minunnäköistäni ja erityistä. Ja silti joudun vakuuttelemaan sitä itselleni. En ole koko aikuisiälläni ollut näin hermostunut ja jännittynyt. Olen viettänyt koko kuluneen illan hyppien seinille ja tuijotellen kaukaisuuteen pystymättä tekemään oikein mitään. Mielessä laukkaa koko opinnäytetyön sisältö kymmenine ja kymmenine sivuineen, lähteineen ja kuvineen. Tiedän että osaan. Tiedän että tiedän mistä puhun kun huomenna avaan suuni. Kyseessä on minun työni, minun tuotokseni, minun tekstini. Olen koonnut mokoman pirulaisen kasaan verta ja kyyneliä vääntäen, ja se on minulle tärkeä.

Tämän kirjoittaminen tuntuu samaan aikaan hurjan jännittävältä ja vapauttavalta. Olen jakanut blogissani ennenkin syvempiä mietteitä, mutta tässä on jotain itselleni erityistä. Jokin tässä on nyt todella minua. Kaiken hymyn ja naurun alta kun löytyy kovin vakava ja tosissaan oleva Ilona, joka raottaa nyt hiukan sitä vakavaa tosikkopuoltaan. Minulle on eri asia puhua ihan vaan itsestäni ja omaan itseeni kohdistuvista epävarmuuksista kuin niistä epävarmuuksista jotka kohdistuvat johonkin jonka olen itse tehnyt. Olen minä itte- tekijätyyppiä, ja otan omat tekeleeni kovin vakavasti. Nyt vaan tuntuu siltä että otan tämän liian vakavasti. Ilman kellukkeita liian syvässä päässä. Ehkä minä vielä yön aikana rauhoitun ja tajuan että kyllä minä osaan. Bitch you got this ja silleen.

Sellasta.

Löydät minut myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogilistalta!

14 Comments

Ilona tässä hei- taas

Hei mussukat! Nyt kun Purkkimafia on jo viikon vanha, ja muuttopölyt on saatu karistettua on aika tehdä pieni esittely. Apinoin röyhkeästi fiksuja kanssabloggaajia, jotka ehtivät tekemään esittelypostauksensa ennen minua. Mokomat saivat hyvän idean, niin pakkohan munkin on! Eikö? Joo? Haluan myös uskotella itselleni että siellä ruudun takana on vanhojen, rakkaiden lukijoideni lisäksi myös muutama uusi naama, joten esittelylle on ihan aihettakin. Eiköstä vaan?

No niin, itse asiaan. Olen Ilona, hei! Hauska tutustua. Olen 26-vuotias (kesällä 27 oh noes), asun Helsingissä ja olen loppusuoralla tekstiilisuunnittelijan opinnoissani. Kun valmistun, on ammattinimikkeeni kovin yleispätevältä kuulostava ”muotoilija”. Olen naimisissa lukiorakkauteni kanssa, ja yhteiseloa tulee maaliskuun puolessavälissä täyteen kymmenen vuotta. Avioliitossa on ehtinyt vierähtää jo yli kaksi onnellista vuotta. Sekä minä että mieheni olemme taidealalla, ja tapasimme kuvataidelukiossa (Torkkeli 4ever). Rakkaani on vastuussa kaikista bannereistani (ja muutaman muunkin bannerista köhköh) ja olen mieheni töistä suunnattoman ylpeä. Siitä tulee vielä hyvä graafikko!

Olen nelilapsisen perheen vanhin, ja kanaemo sekä perheelleni että ystävilleni. Huolehdin kaikista ja kaikesta(sen ovat oppineet myös rakkaat mafiasisareni). Olen samaan aikaan seurallinen ja pulppuava suupaltti sekä introvertti vetäytyjä. Kun innostun, minua ei saa hiljaiseksi millään- ja toisaalta, kun haluan olla yksin, minusta ei saa mitään irti. Innostun täysillä, ja kun jotain teen, teen sen satasella. Olen aika jokotai-ihminen, tunteeni ja tekemiseni jäävät harvoin mihinkään keskitilaan. Nautin hiljaisuudesta, läheisten seurasta, hyvästä musiikista, taiteesta ja kosmetiikasta. Rakastan kirjallisuutta,mytologiaa ja historiaa (meinasin lähteä lukemaan taidehistoriaa tai historiaa, näin btw) ja yhdistän nämä rakkauteni myös suunnittelutyöhöni.

esaf_ilona1

Olen myös harras neuloja, ja bravuurini on patenttineule. Rakastan yksinkertaisia ja kekseliäitä neulospintoja, ja yhdistelen mielelläni erikoisiakin materiaaleja toisiinsa. Koko pakan heittää sekaisin mieheltäni peräisin oleva palava rakkaus videopeleihin ja elokuviin, joka tuo ihan tervetullutta kontrastia muuten kovin tasaiseen settiin. Olen harras Tolkien-fani, ja kuulun siihen porukkaan joka lukee LOTRin, Hobitin ja muut kerran vuodessa. Tylypahkalla on aina paikka sydämessäni, Imperiumi on arsesta ja jedit siistejä, Ainoa Oikea Tohtori on nro 10, Sherlock on Benedict, X-menit parhaimmillaan sarjakuvissa, Batman parempi kuin Superman, Elfquestia aloin lukemaan tokalla luokalla ja niin edelleen. Saatan uppoutua videopelin ääreen tuntikausiksi, ja viimeisin aikasyöppö on ollut Dragon Age Inquisition. Olen ehtinyt pelaamaan mokoman läpi kokonaan jo kahdesti, molempiin läpipeluukertoihin meni se plusmiinus sata tuntia per kerta. Tällä hetkellä kesken on kaksi pidemmälle pelattua hahmoa sekä kaksi vasta aloitettua. Voisin väittää että tykkään kyseisestä pelistä. Paljon.

Blogin aloitin melkein kaksi vuotta sitten seurailtuani pidempään sekä suomalaisia että ulkomaisia kosmetiikkablogeja. Ajatus blogin aloittamisesta kyti mielessäni pitkään, ja kun vihdoin päätin että KYLLÄ, MINÄKIN HALUAN TEHDÄ TÄTÄ muhittelin koko blogin ideaa nimestä lähtien mielessäni piiiiiiitkään. Pohdin ystävieni kanssa nimeä lähes syntisen kauan- halusin että se olisi oma, tuntuisi hyvältä, ja kuvastaisi minua. Halusin että nimestä selviää että joo, tää taitaa olla kosmeblogi, mutta siinä olisi silti samalla jotain outoa. Vähän nörttiä. Palasin nimeä varten Tolkienin ääreen, ja lopulta nimi iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Balrog, ei mikään suosikkiotukseni mutta kuitenkin ihan supersiisti keksintö, johon viitataan myös lausahduksella ”shadow and flame”. Eyeshadow and flame. Tanssin pientä riemuntanssia nimen keksiessäni, enkä ole katunut sitä päivääkään. Nimi on niin minua kuin voi olla! Olkoonkin ettei se meinaa aina taipua suomalaiseen suuhun, ja blogista kertoessa nimen saa yleensä sanoa pariin kertaan. Blogin alkuajoilla bloggasin niinkin nerokkaalla salanimellä kuin Iluna. Iluna on oikeastaan vanha lempinimeni, josta on kiittäminen rakkaan ystäväni pientä poikaa. Ilona ei alkuun ihan taipunut pienen suussa, joten olin Iluna. Samoja ongelmia oli pikkuveljelläni kauan, kauan sitten-hän tosin kutsui minua Ylonaksi.

esaf_ilona

Mainitsin jo alussa, että olen aika jokotai-tyyppiä. Kun siis aloitin bloggaamisen, aloitin sen TÄYSILLÄ. Tarkoitan sitä sanan jokaisessa merkityksessä- parhaimmillaan puskin ulos kuusi postausta per päivä. Tahti hiljeni onneksi vähitellen, ja vähitellen päästiin yksi postaus per päivä- tahtiin. Viime syksynä oli hiukan hiljaisempaa ihan puhtaan väsymyksen ja orastavan masennuksen takia, joista mainitsin blogissa jo aikaisemmin. (olen päätynyt höpisemään itsestäni ennenkin, täällä ja täällä) Nyt ollaan onneksi jo kirkkaammilla vesillä, ja tahti on alkanut palailla entiselleen. Se tuntuu itsestänikin hyvältä ja kovin oikealta, koska blogi heijastaa aika hyvin omaa oloani- kun täällä sujuu kaikki, sujuu kaikki muukin.

Blogin sisältö on pysynyt alkuajoista asti aika samana. Meikkejä, meikkejä, meikkejä, ja tuotearvosteluja. Satunnaiset höpinäpostaukset ovat nekin tulleet jäädäkseen, koska pidän niistä itse suunnattomasti. Välillä mukana on myös kynsijuttuja- alkuun niitä oli enemmän, nyt vähemmän. Syynä se etteivät kynteni ole ollenkaan niin kuvauskelpoisessa kunnossa kuin aikaisemmin. Kynnet itsessään ovat ihan buenot, mutta kynsinauhat… Ai apua. Alkuvaiheilla tungin mukaan myös satunnaisia asukuvia, mutta ne saivat jäädä tyylini tylsistyessä entisestään. En painota blogissani erityisesti sele-tai markettipuolta, vaan tasapainoilen aika onnellisesti niiden välissä. Mukana on satunnaisesti myös luonnonkosmetiikkaa sekä indiesettiä (indiesettiä oli alkuun enemmän, nyt vähemmän- ja se harmittaa. Siinä olisi petrattavaa). Jaksan vouhkata omista suosikeistani loputtomiin, ja blogissa onkin paljon intoilua uusista tuotteista sekä ihanista löydöistä. Suhtudun lapsen riemulla kaikkeen uuteen ja ihanaan, ja olen kovin tyytyväinen jos se välittyy myös ruudun toiselle puolelle. Monesti vouhkaamistani asioista ei kuulu pitkään aikaan mitään- syynä on yleensä se että olen innostunut jostain muusta, tai aikaa ei ole vain ollut. En tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta sen voisin luvata että pitäisin huolen siitä että esittelisin blogissani kaikki aarteet joista olen viime syksystä lähtien vouhkannut. Sitä tavaraa nimittäin on paljon, ja ne kaikki ovat ihania.

esaf_ilona_

Tällainen minä olen. Paljon jätän vielä kertomatta, koska paljon haluan pitää ihan vaan itselläni. Paljon jaan kuitenkin myös teidän kanssanne, ja sen teen enemmän kuin mielelläni- niin teen myös ihan tosielämässä kun tapaan uusia ihmisiä. Päästän harvat ihan oikeasti lähelle, mutta haluan olla kaikille avoin ja lämmin. Myös teille. <3

Kiitos kaikille jotka seurasivat mukana bloggerista Purkkimafiaan, ja tervetuloa teille jotka olette tänne vasta löytäneet! Toivottavasti tykkäätte, toivottavasti on kivaa- koska mulla ainakin on.

PS. Jos näette, tulkaa moikkaamaan! Mun perusilme on sanalla sanoen NYRPEÄ (resting bitch face kuvaa täydellisesti mua) mutta oon oikeasti kovin mukava. 😀 Eli jos näette mut haahuilemassa esim. MACin pisteellä (se on valitettavan yleistä) tulkaa nykimään hihasta! Etsitään teille jotain kivaa!

Löydät minut myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogilistalta!

45 Comments