Hei mussukat! Nyt kun Purkkimafia on jo viikon vanha, ja muuttopölyt on saatu karistettua on aika tehdä pieni esittely. Apinoin röyhkeästi fiksuja kanssabloggaajia, jotka ehtivät tekemään esittelypostauksensa ennen minua. Mokomat saivat hyvän idean, niin pakkohan munkin on! Eikö? Joo? Haluan myös uskotella itselleni että siellä ruudun takana on vanhojen, rakkaiden lukijoideni lisäksi myös muutama uusi naama, joten esittelylle on ihan aihettakin. Eiköstä vaan?
No niin, itse asiaan. Olen Ilona, hei! Hauska tutustua. Olen 26-vuotias (kesällä 27 oh noes), asun Helsingissä ja olen loppusuoralla tekstiilisuunnittelijan opinnoissani. Kun valmistun, on ammattinimikkeeni kovin yleispätevältä kuulostava ”muotoilija”. Olen naimisissa lukiorakkauteni kanssa, ja yhteiseloa tulee maaliskuun puolessavälissä täyteen kymmenen vuotta. Avioliitossa on ehtinyt vierähtää jo yli kaksi onnellista vuotta. Sekä minä että mieheni olemme taidealalla, ja tapasimme kuvataidelukiossa (Torkkeli 4ever). Rakkaani on vastuussa kaikista bannereistani (ja muutaman muunkin bannerista köhköh) ja olen mieheni töistä suunnattoman ylpeä. Siitä tulee vielä hyvä graafikko!
Olen nelilapsisen perheen vanhin, ja kanaemo sekä perheelleni että ystävilleni. Huolehdin kaikista ja kaikesta(sen ovat oppineet myös rakkaat mafiasisareni). Olen samaan aikaan seurallinen ja pulppuava suupaltti sekä introvertti vetäytyjä. Kun innostun, minua ei saa hiljaiseksi millään- ja toisaalta, kun haluan olla yksin, minusta ei saa mitään irti. Innostun täysillä, ja kun jotain teen, teen sen satasella. Olen aika jokotai-ihminen, tunteeni ja tekemiseni jäävät harvoin mihinkään keskitilaan. Nautin hiljaisuudesta, läheisten seurasta, hyvästä musiikista, taiteesta ja kosmetiikasta. Rakastan kirjallisuutta,mytologiaa ja historiaa (meinasin lähteä lukemaan taidehistoriaa tai historiaa, näin btw) ja yhdistän nämä rakkauteni myös suunnittelutyöhöni.

Olen myös harras neuloja, ja bravuurini on patenttineule. Rakastan yksinkertaisia ja kekseliäitä neulospintoja, ja yhdistelen mielelläni erikoisiakin materiaaleja toisiinsa. Koko pakan heittää sekaisin mieheltäni peräisin oleva palava rakkaus videopeleihin ja elokuviin, joka tuo ihan tervetullutta kontrastia muuten kovin tasaiseen settiin. Olen harras Tolkien-fani, ja kuulun siihen porukkaan joka lukee LOTRin, Hobitin ja muut kerran vuodessa. Tylypahkalla on aina paikka sydämessäni, Imperiumi on arsesta ja jedit siistejä, Ainoa Oikea Tohtori on nro 10, Sherlock on Benedict, X-menit parhaimmillaan sarjakuvissa, Batman parempi kuin Superman, Elfquestia aloin lukemaan tokalla luokalla ja niin edelleen. Saatan uppoutua videopelin ääreen tuntikausiksi, ja viimeisin aikasyöppö on ollut Dragon Age Inquisition. Olen ehtinyt pelaamaan mokoman läpi kokonaan jo kahdesti, molempiin läpipeluukertoihin meni se plusmiinus sata tuntia per kerta. Tällä hetkellä kesken on kaksi pidemmälle pelattua hahmoa sekä kaksi vasta aloitettua. Voisin väittää että tykkään kyseisestä pelistä. Paljon.
Blogin aloitin melkein kaksi vuotta sitten seurailtuani pidempään sekä suomalaisia että ulkomaisia kosmetiikkablogeja. Ajatus blogin aloittamisesta kyti mielessäni pitkään, ja kun vihdoin päätin että KYLLÄ, MINÄKIN HALUAN TEHDÄ TÄTÄ muhittelin koko blogin ideaa nimestä lähtien mielessäni piiiiiiitkään. Pohdin ystävieni kanssa nimeä lähes syntisen kauan- halusin että se olisi oma, tuntuisi hyvältä, ja kuvastaisi minua. Halusin että nimestä selviää että joo, tää taitaa olla kosmeblogi, mutta siinä olisi silti samalla jotain outoa. Vähän nörttiä. Palasin nimeä varten Tolkienin ääreen, ja lopulta nimi iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Balrog, ei mikään suosikkiotukseni mutta kuitenkin ihan supersiisti keksintö, johon viitataan myös lausahduksella ”shadow and flame”. Eyeshadow and flame. Tanssin pientä riemuntanssia nimen keksiessäni, enkä ole katunut sitä päivääkään. Nimi on niin minua kuin voi olla! Olkoonkin ettei se meinaa aina taipua suomalaiseen suuhun, ja blogista kertoessa nimen saa yleensä sanoa pariin kertaan. Blogin alkuajoilla bloggasin niinkin nerokkaalla salanimellä kuin Iluna. Iluna on oikeastaan vanha lempinimeni, josta on kiittäminen rakkaan ystäväni pientä poikaa. Ilona ei alkuun ihan taipunut pienen suussa, joten olin Iluna. Samoja ongelmia oli pikkuveljelläni kauan, kauan sitten-hän tosin kutsui minua Ylonaksi.

Mainitsin jo alussa, että olen aika jokotai-tyyppiä. Kun siis aloitin bloggaamisen, aloitin sen TÄYSILLÄ. Tarkoitan sitä sanan jokaisessa merkityksessä- parhaimmillaan puskin ulos kuusi postausta per päivä. Tahti hiljeni onneksi vähitellen, ja vähitellen päästiin yksi postaus per päivä- tahtiin. Viime syksynä oli hiukan hiljaisempaa ihan puhtaan väsymyksen ja orastavan masennuksen takia, joista mainitsin blogissa jo aikaisemmin. (olen päätynyt höpisemään itsestäni ennenkin, täällä ja täällä) Nyt ollaan onneksi jo kirkkaammilla vesillä, ja tahti on alkanut palailla entiselleen. Se tuntuu itsestänikin hyvältä ja kovin oikealta, koska blogi heijastaa aika hyvin omaa oloani- kun täällä sujuu kaikki, sujuu kaikki muukin.
Blogin sisältö on pysynyt alkuajoista asti aika samana. Meikkejä, meikkejä, meikkejä, ja tuotearvosteluja. Satunnaiset höpinäpostaukset ovat nekin tulleet jäädäkseen, koska pidän niistä itse suunnattomasti. Välillä mukana on myös kynsijuttuja- alkuun niitä oli enemmän, nyt vähemmän. Syynä se etteivät kynteni ole ollenkaan niin kuvauskelpoisessa kunnossa kuin aikaisemmin. Kynnet itsessään ovat ihan buenot, mutta kynsinauhat… Ai apua. Alkuvaiheilla tungin mukaan myös satunnaisia asukuvia, mutta ne saivat jäädä tyylini tylsistyessä entisestään. En painota blogissani erityisesti sele-tai markettipuolta, vaan tasapainoilen aika onnellisesti niiden välissä. Mukana on satunnaisesti myös luonnonkosmetiikkaa sekä indiesettiä (indiesettiä oli alkuun enemmän, nyt vähemmän- ja se harmittaa. Siinä olisi petrattavaa). Jaksan vouhkata omista suosikeistani loputtomiin, ja blogissa onkin paljon intoilua uusista tuotteista sekä ihanista löydöistä. Suhtudun lapsen riemulla kaikkeen uuteen ja ihanaan, ja olen kovin tyytyväinen jos se välittyy myös ruudun toiselle puolelle. Monesti vouhkaamistani asioista ei kuulu pitkään aikaan mitään- syynä on yleensä se että olen innostunut jostain muusta, tai aikaa ei ole vain ollut. En tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta sen voisin luvata että pitäisin huolen siitä että esittelisin blogissani kaikki aarteet joista olen viime syksystä lähtien vouhkannut. Sitä tavaraa nimittäin on paljon, ja ne kaikki ovat ihania.

Tällainen minä olen. Paljon jätän vielä kertomatta, koska paljon haluan pitää ihan vaan itselläni. Paljon jaan kuitenkin myös teidän kanssanne, ja sen teen enemmän kuin mielelläni- niin teen myös ihan tosielämässä kun tapaan uusia ihmisiä. Päästän harvat ihan oikeasti lähelle, mutta haluan olla kaikille avoin ja lämmin. Myös teille. <3
Kiitos kaikille jotka seurasivat mukana bloggerista Purkkimafiaan, ja tervetuloa teille jotka olette tänne vasta löytäneet! Toivottavasti tykkäätte, toivottavasti on kivaa- koska mulla ainakin on.
PS. Jos näette, tulkaa moikkaamaan! Mun perusilme on sanalla sanoen NYRPEÄ (resting bitch face kuvaa täydellisesti mua) mutta oon oikeasti kovin mukava. 😀 Eli jos näette mut haahuilemassa esim. MACin pisteellä (se on valitettavan yleistä) tulkaa nykimään hihasta! Etsitään teille jotain kivaa!
Löydät minut myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogilistalta!