Skip to content

Rakastan

Tänään on minun ja mieheni hääpäivä.

ESAF_HAAT_1

Kolme vuotta sitten tänä päivänä sanoin tahdon parhaalle ystävälleni. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin syyskuun lauantai.

ESAF_HAAT_2

Vaikkei avioliitto sinänsä muuttanut suhteessamme mitään (näkyvin muutos taisi olla lisäsormus sormessa ja itselläni vaihtunut sukunimi), toi se silti jonkinlaista rauhaa ja tyyneyttä välillemme. Olisimme varmasti muutenkin edelleen yhdessä, ihan samalla tavalla. Meille se isoin asia oli yhteinen, keskinäinen lupaus, on edelleen.

ESAF_HAAT_3

Häämme olivat pienet ja meidän näköisemme. Sekä kirkko (Johanneksenkirkko Helsingissä) että juhlapaikka (suloinen pieni ravintola Viola Kaisaniemen rannassa) huokuivat MEITÄ ja kaikkea meille ominaista, ja se tuntui hyvältä. Oli ihana kuulla jälkikäteen että juhlissamme oli lämmin, rakastava ja aidosti hyvä tunnelma. Että se mitä tunsimme (ja tunnemme edelleen) toisiamme kohtaan välittyi kaikille.

ESAF_HAAT_4

Halusimme pitää kaiken yksinkertaisena. Juhlavana, kyllä, mutta yksinkertaisena. Suunnittelin itse pukuni, halusin sen olevan lyhyt ja hyvin selkeä. Mieheni puvun pitäisi olla kokonaan musta. Juhlapaikan kukat ja hääkimppuni toteutti äitini sisartensa kanssa, ja hoidin itse meikkini ja hiukseni. Ainoa koruni oli isoäidiltäni lainattu helminauha ja jostain korukaupasta löydetty helmipanta. Ei huntua. Jalassa siivekkäät Parikat, jotka sopivat just eikä melkein.

ESAF_HAAT_5

Hääpaikan kukat noudattelivat hääkimppuni esimerkkiä. Samoja ruusuja, samoja lumimarjoja (lapsuuteni lempimarjoja, leikeissä siis. Onneksi en syönyt). Yksinkertaiset paikkakortit ja kauniisti katetut pöydät, muuta ei tarvittu. Taustalla soi itse kokoamani soittolista, josta löytyi tunnelmaan sopivia lempikappaleitamme. Mukaan oli piilotettava jotain meille tärkeää, joten listalta löytyi mm. To Zanarkand (tietäjät tietää) ja koko joukko Fallout 3:n soundtrackilta löytyviä kappaleita. Häävalssimme oli Nat King Colen Unforgettable. Kirkolta poistuttaessa autossa soi Lord of the Ringsin soundtrack. Niin, ja alttarilta poistuimme tämän tahtiin. Eeppistä, eikö? Mietippä vielä uruilla soitettuna. Saan vieläkin kylmiä väreitä sitä muistellessani- kuulosti upealta. Kanttori toisti ensimmäistä 1,43:a minuuttia kunnes kaikki vieraat olivat poistuneet, skipattiin kuitenkin se tunnistettavin osuus kappaleesta.

Rakastin suunnattomasti tänä päivänä kolme vuotta sitten. Rakastan edelleen. Enemmän, jos mahdollista. Olin myös varma tänä päivänä kolme vuotta sitten- olen edelleen. Tämän ihmisen rinnalle minä kuulun. Jos en olisi hävittänyt kappalettani Pablo Nerudan runokirjasta lainaisin tähän jotain kaunista siitä. Koska hävitin, lainaan Tolkienia.

Ae ú-esteliach nad… Estelio han… Estelio ammen.

Postauksen kuvat © Kukka Friström

Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista

Related posts:

18 Comments

  1. Tee Tee

    Musiikkivalinnoista tuli automaattisesti hyvälle tuulelle, tuollaiset mä haluan omienkin häideni tulevaisuudessa olevan :’)

    • Voin lämpimästi suositella! ^^ Tulen noista itsekin hyvälle tuulelle vielä vuosienkin jälkeen- pelkkä ajatus saa hymyilemään!

  2. Liisa Liisa

    <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

    • <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

  3. Ootte ehkä parhain pari jonka tiedän, ihan senkin takia että Fallout 3. <3

    • 😀 Awws,kiitos! <3

  4. Sonja Sonja

    Ihana postaus. Ihana päivä. Ihana pariskunta. Kiitos tästä vilautuksesta elämäänne. <3

  5. Onnea!

    Kimppu on ollut valtavan ihana, noi lumimarjat tekee siitä tosi persoonallisen. 🙂

    • Kiitos! <3

      Tykkäsin kimpusta ihan älyttömästi- se oli ihan mun näköinen! 😀 Lumimarjat oli mun lempiosa sitä. :'D

Vastaa