Skip to content

Minuakin pelottaa!

Jonna ja Duvessa kirjoittelivat jokin aika sitten peloistaan, ja päätin että minäkin perässä.  Pelko itsessään on todella mielenkiintoinen asia, ja olen jäänyt usein miettimään syitä muiden peloille. Suuri osa pelonaiheista on yleisiä ja järkiperäisiä, ja niiden juuret löytyvät ihmisen historiasta- käärmeiden, hyönteisten yms pelko on aikoinaan ollut aiheellista ja yleistä.

Pelkään paljon ja monia asioita. Osa peloistani on ihan järkeenkäypiä, osa täysin järjettömiä- ja pelot tulevat usein myös uniini. Vilkkaan mielikuvitukseni takia välttelen tietoisesti kauhuelokuvia ja trillereitä, sillä muiden mielestä hauska jännäri voi viedä minulta yöunet viikoiksi. Vampyyri- ja ihmissusileffat yms menee kevyesti, koska ne ovat kaukana todellisuudesta- jännärit ja maailmanloppuleffat taas ovat täysin poissuljettuja. Ajattelen ja analysoin muutenkin asioita aivan liikaa, enkä tarvitse mielelleni mitään lisävirikkeitä, varsinkaan näiltä osa-alueilta. Tästä esimerkkinä erinomainen ja loistava elokuva Pan’s labyrinth- katsoin elokuvan mielelläni, sillä mieheni oli kehunut sitä kovasti. Leffa oli todella hyvä, mutta sen loppuessa tärisin enkä pystynyt nukkumaan kunnolla viikkoon- ja kyseessä ei ollut edes varsinaisesti kauhuelokuva. Nyt päätin kuitenkin listata viisi kaikkein voimakkainta pelkoani ja hylätä elokuvakauhut täysin- nämä ovat niitä järkiperäisempiä pelkoja!

Läheisen kuolema. En pelkää omaa kuolemaani, mutta ajatus jonkun läheisen kuolemasta on ihan sietämätön. Pahimmat painajaiseni ovat olleet sellaisia joissa näen kun joku läheiseni kuolee, mutten voi tehdä asialle mitään. Perheessäni on ollut ihan liian monta läheltä piti- tilannetta, ja ne ovat jättäneet todella pysyvät jäljet. Siksi olenkin ylisuojeleva kaikkia rakkaitani kohtaan.

Korkeat paikat. Korkeat paikat aiheuttavat minussa fyysistä, voimakasta pahoinvointia ja paniikkikohtauksia. Lentäminen menee, kun en ajattele sitä miten korkealla ollaan enkä katso ikkunasta ulos. Välttelen korkeita paikkoja jos vain voin-ainoa poikkeus on muutaman vuoden takainen vierailu Empire state buildingissa. Sielläkin iski paniikkikohtaus, ja vierailu piti lopettaa aika lyhyeen. 

Ahtaat paikat, pimeä ja suuret väkijoukot. Laitoin nämä kolme yhteen, koska ne liittyvät usein jollain tavalla toisiinsa. En pelkää pimeää jos kyse on ihan täysin pilkkopimeästä eikä valoa tule mistään- silloin on oikeastaan aika turvallista. Mutta jos on pimeää ja olen itse valossa, pelkään kuollakseni koska ympäröivään pimeään ei näe millään. Ahtaat paikat ja suuret väkijoukot aiheuttavat paniikkikohtauksia, joten välttelen niitä parhaani mukaan- tästä syystä minua ei tulla koskaan näkemään festareilla. Myös useampi henkilö pienessä, ahtaassa hississä riittää aiheuttamaan minussa pientä paniikkia. 

Matelijat ja hyönteiset. Näitä pelkään ja vihaan syvästi. Matelijoissa ainoa poikkeus ovat kilpikonnat- kilpikonnat ovat ihania. Kaikkia muita sitten pelkäänkin kuollakseni. Muutama kohtaaminen kyykäärmeen kanssa kesämökillä jätti varsin syvät arvet, ja juoksen vieläkin mahdollisimman paljon tömistellen kaikki lyhyet välimatkat mökillä. Terraarion ikkunaa päin hyökännyt kobra on sittemmin viimeistellyt tämän pelon. Siskollani oli aikanaan gekko, ja olisi voinut luulla että mokoma olisi toiminut siedätyshoitona- päinvastoin. Söpö otus, mutta pelkäsin sitäkin. Enemmän kuitenkin pelkäsin gekon ruokaa- madot, toukat ja heinäsirkat pelottavat edelleen. Kaikki hyönteiset pelottavat, mutta pahimpia ovat hämähäkit ja tuhatjalkaiset. Pelkkä ajatuskin puistattaa.

Linnut. Tätä pelkoa ei kovin moni lähipiiristäni ymmärrä, enkä ihmettele. Pelkään kuitenkin lintuja, niin pieniä kuin suuriakin, suunnattomasti. Pieni varpunen ei sopivan välimatkan päässä hirvitä, mutta jos pieni on lähellä kasvoja, huudan kuin syötävä. Rakkaan ystävän papukaija herättää häkissäänkin pientä kauhua, ja olenkin ollut todella kiitollinen siitä että häkki on pidetty suljettuna vierailujeni aikana että olen voinut hengittää rauhallisesti. Isot lokit ja kanadanhanhet kierrän kaukaa-nehän on jo vaarallisiakin. Tämä pelko on tullut vasta vanhemmiten, mutta se on voimistunut jatkuvasti!




Related posts:

6 Comments

  1. Mua ei sais kuuna päivänä nukkumaan sellaisessa kämpässä, missä on käärme terraariossa. Valvoisin takuulla koko yön, vilunväreet menee jo siitä, kun ajattelen koko tilannetta. Joten en todellakaan ihmettele, jos sulla on alkanut cobra niin sanotusti ”hyppimään silmille”, että pelko on. :/

    • Mäkään en voisi ikinä nukkua jos tietäisin että samassa talossa on käärme! Oon vähän vaikeena aina Korkeasaaressa ja muissa eläintarhoissa kun mennään käärmeiden ohi- ahdistaa.

  2. Näitä pelkojuttuja on mielenkiintoista lukea, vaikka eihän pelossa sinänsä ole mitään mukavaa. Mä ajattelin kans tehdä tämän omaan blogiin.

    Hei korkeat paikat on täälläkin listalla! Hyrrr!

    • Tee ihmeessä, näitä on tosi mielenkiintoista lukea! Ja korkeat paikat-yhhh.

  3. Mullakin on lintupelko, tai ainakin inhoan niitä. Ehkä kun niillä on nokka?

    • Joo, nokka vaikuttaa! Mutta joku muukin niissä kyllä on. Ne silmät… Hrrr.

Vastaa