Skip to content

Meikin voima

ESAF_POWER_OF_MAKEUP_1

Nikkien videosta se lähti liikkeelle. Jos Nikkie ei ole tuttu tai et ole nähnyt naisen The power of makeup- videota, käy katsomassa se ja palaa takaisin- tiedät heti mistä on kyse. Purkkimafialaisista Henna, Heidi ja Pirkko ovat jo tehneet omat The power of makeup- postauksensa, ja minä tulen nyt perässä.

ESAF_POWER_OF_MAKEUP_2

Meikit ovat aina kiehtoneet minua. Aloin meikkaamaan aktiivisesti yläasteella, ja meikit ovat olleet siitä saakka osa arkeani. Yläasteella, lukiossa ja vielä vuosia sen jälkeen meikkasin peittääkseni kasvojani, piilottaakseni asioita joista en pitänyt. Vahva rajaus oli pitkään osa meikkiäni, ja tein sen orjallisesti päivittäin monen vuoden ajan. Tein kissarajauksen päivittäin niin pitkään että nykyään välttelen sitä arkimeikissä, ja teen vahvan rajauksen vain erikoistapauksissa. Nuorempana meikkaaminen oli välttämätön osa arkea, tapa piilottaa asioita, keino suojautua maailmalta. Nyt, vanhempana ja itsevarmempana se on itseilmaisun keino. Enää meikki ei ole naamio jolla salaan osan itsestäni, enää en tarvitse meikkiä suojaamaan minua, sisintäni ja itseäni. Nykyään olen ihan sama Ilona meikillä tai ilman, aivan yhtä itsevarma, aivan yhtä vahva. Kaikki päälle tuleva on kivaa lisää, oli kyse sitten vaatteista, asusteista tai meikistä. Ne ovat itseilmaisun keino, tapa tuoda persoonaani esille, eivät muuta. Toki hyvistä vaatteista ja näyttävästä meikistä tulee ihan erityisen fab olo, mutta aika fab olen kyllä muutenkin.

Minut on kasvatettu taiteen ympäröimänä, ja piirrustus ja maalaus olivat lapsuuteni ja nuoruuteni rakkaimpia harrastuksia. Aikuisiällä piirtäminen ja maalaaminen ovat jääneet vähemmälle, mutta olen löytänyt uuden luovan ilmaisun keinon meikkien ihmeellisestä maailmasta. Käyttämäni siveltimet ovat melkein tismalleen samanlaisia kuin joilla aikoinaan maalasin paperille. Maalit ovat vain vaihtuneet meikkeihin ja paperi kasvoihin. Nuorempana meikkasin piilottaakseni kasvojeni piirteitä, nyt meikkaan koska voin. Meikkaaminen on minusta hauskaa ja nautinnollista, ja se piristää ankeinakin aamuina. Enää en peitä pakonomaisesti asioita, vaan koen että olen meikillä ja ilman ihan yhtä lailla itseni. Voin hyvin lähteä kotoa ilman meikkiä, ja lähdenkin. Meikkaaminen on kuitenkin rentouttavaa ja piristävää, joten meikkaan esim.töihin mielelläni. En siksi että sitä minulta vaadittaisiin, vaan siksi että voin ja haluan. Meikkaan vain itseäni varten, ja juuri niin kuin itse haluan. Yritän pitää meikkini arkena tiettyjen rajojen sisällä jotta se pysyisi töihin sopivana, mutta vapaalla annan mennä. Lopputulokset näette usein blogissa.

Meikit tarjoamat loputtomat muutosmahdollisuudet ovat äärimmäisen kiehtovia. Nautin itse erityisesti siitä että voin korostaa ja parannella omia piirteitäni. Kulmani ovat luonnostaan tummat ja tuuheat, mutta meikin avulla ne korostuvat ennestään. Huuleni ovat isohkot, mutta rajauskynällä ja huulipunalla saan niihin enemmän muotoa. Kalpealle iholle on helppo tuoda lisäväriä aurinkopuuterilla ja poskipunalla ilman auringon tuomia vaaroja, ja silmien muotoa voi korostaa ja halutessaan muokata meikin avulla. Meikillä voi korostaa, piilottaa, häivyttää ja värittää. Meikin tarjoamat mahdollisuudet ovat aika lailla loputtomat, ja haluan uskoa ettei ole jotain tiettyä oikeaa tapaa meikata. Jokainen tekee niin kuin itse haluaa ja tykkää. Se että minä tykkään meikata ei tarkoita että vaatisin tai odottaisin sitä muilta. Jokainen tekee tasan niin kuin itse haluaa, eikä se kuulu muille.

ESAF_POWER_OF_MAKEUP_3

Vietän suurimman osan kotonaoloajastani ilman meikkiä. Välillä intoudun meikkaamaan kotosallakin, ja silloin teen yleensä hiukan villimpiä kokeiluja. Uloslähtiessä meikkaan yleensä mielelläni, varsinkin jos lähtö on aikaisin. Herään mieluummin hyvissä ajoin ja käytän aamusta pitkän pätkän meikkiin, sillä se piristää ja virkistää. Meikatessa ehdin heräillä rauhassa, juoda aamukahvin ja asennoitua päivään.

ESAF_POWER_OF_MAKEUP_4

Meikkaan koska voin, haluan ja koska se tuntuu minusta hyvältä.

Millainen on teidän suhteenne meikkeihin? Milloin aloitte meikkaamaan?

Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista

Related posts:

9 Comments

  1. Mä varmaan ostin ensimmäiset meikkini niinkin myöhään kuin 13-vuotiaana. Toki olin saanut jotain minihuulipunia Yvesiltä tädiltä jouluna jo aiemmin, mutta en käyttänyt, kunhan hiplailin. 😀

    Yläasteella oma meikki oli tosi minimaalinen : ripsiväriä, puuteria, peitepuikkoa ja huulikiiltoa. Vasta ammattikoulussa aloin meikkaamaan ”kunnolla”. Pohja, kulmat, ripset, jopa ripaus luomiväriä, poskipunaa ja niin sitä huulikiiltoa! Huulipunat löysin vasta kolmekymppisenä, mutta tällä hetkellä ne ovat se mun juttuni meikeissä, ilman huulipunaa en paljon kotoani lähde. Hyvään meikkipohjaan panostan, koska tykkään kuultavasta ja hehkuvasta ihosta. Voisi varmaan sanoa, että mun lempimeikki on Gwyneth Palthrow -tyylinen varustettuna räväkällä huulipunalla. :p Meikkaan eniten itseäni varten en muita. Se on rentouttavaa siitä tulee mukava olo. Varsinkin, jos kokee onnistuneensa siinä erityisen hyvin.

    • Ihan samat fiilikset täällä! Meikkaaminen on rentouttavaa, ja niin palkitsevaa jos siinä sattuu onnistumaan erityisen hyvin! On niin hauskaa miten tuotemaut muuttuu iän myötä. Mä olin kanssa aivan ehdoton huulikiiltofani pitkään, mutta kun ikää tuli +25 alkoi huulipunat viehättää enemmän ja enemmän! Nyt käytän niitä paljon mieluummin kuin kiiltoja.

      • Tuli tuosta meikkimaun muutoksesta vielä mieleen, että parikymppisenä matta oli se juttu, ihosta piti saada matta hinnalla millä hyvänsä. Mitä enemmän on ikää tullut, sen enemmän rakasta kuultavaa pohjaa, jonka kanssa näyttää vanha akkakin kymmenen vuotta nuoremmalta. 😀

  2. Mä aloin meikata kun menin yläasteelle, eli 13-vuotiaana. Mä oon aina tykännyt meikeistä ja syy siihen miksi meikkaan, on se että mun kasvoille saisi jotain väriä. Ja pitää myöntää että kyllä mun itsetunto on vahvempi kun on tehty nätti meikki. 🙂
    Yleensä silmämeikissä mulla on joku rakkaista Naked-paleteista ja supertuuheat ripset ja meikatut kulmät. Mulla ei oo ripsissä ja kulmissa yhtään väriä, joten pakko 😀 Tosin mä nautin siitä meikkihetkestä ihan suunnattomasti, joten ei mua haittaa herätä aikaisin. 🙂

    • Meikkihetket on todellisia aarteita! Ne on varsinkin aamulla jotenkin tosi terapeuttisia- silloin kun keskittyy pelkästään itseensä ja omiin ajatuksiinsa. Ja tärkeintähän on että siitä meikistä tulee itselle hyvä mieli ja siitä meikkaamisesta oikeasti pitää! Se näkyy sekä siinä meikissä että itse naamassa.

      Ja ah, Naked- paletit! <3

  3. <3 Mä aloin meikkaamaan vasta yläasteen jälkeen, mustista siipirajauksista munt taidettiin silloin tuntea. Luopuisin mieluusti meikkivoiteen käytöstä, mutta kun iho punoittaa herkästi kasvoista ja on täysin eri värinen kaulaan verrattuna, niin pakko meikata iho, jos haluan muuta meikkiä käyttää. Sitten kun vielä löytäisi sen meikkivoiteen, joka olisi täydellisen sävyinen ja levittyisi aina nätisti ja vieläpä nopeasti… -__- Silmämeikin hiominen vaikkapa tunnin verran taas ei tunnu missään ja no, huulipunat on ihania nekin. ^__^

    • Ah, silmämeikit! Ne on kyllä niin parhautta, ja niihin käyttää mielellään aikaa ja vaivaa! Ja okei, oot oikeassa, huulipunat <3

      Heh, toinen siipirajaustyyppi täällä hei! 😀 Mä haluaisin niin päästä eroon paksummista meikkivoiteista, mutta ihon kunto on nyt kesällä kenkkuillut niin että ei oikein voi :/

  4. Meikkaamaan taisin aloittaa seiskaluokalla, melkein heti lukuvuoden aloitettua. Meikkiin kuului tuolloin vain ripsari, peitevoide sekä puuteri. Ei ollut melkein mitään peitettävää ja halusin pitää meikin luonnollisena. Pikku hiljaa kiinnostus meikkaamista ja itsensä ehostamista kohtaan kasvoi vaan ja ysiluokalla mulla oli jo erittäin tarkka rutiini arkimeikin suhteen.

    Ammattikoulussa iski akne, jonka takia olin erittäin hätäinen sen suhteen kenen seurassa olin ilman meikkiä – ei puhettakaan että ilman pohjaa olisin käynyt edes lähikaupassa. Jo heikolla itsetunnolla en kestänyt niitä katseita joita sain akneani kohtaan.

    Nykyään ihon parannuttua olen vähentänyt pohjan paksuutta ja meikin määrää. Tottahan toki töihin ja juhliin meikkaan, mutta ei teetä tuskaa enää lähteä asioille tai treenaamaan ilman meikkiä mikäli siltä tuntuu. Nyt kun on lomalla, haluaakin ehostautua sillä sille on aikaa ja voin kokeilla hiukan erilaisia juttuja.

    Nykyään meikkaan siis lähinnä itseni takia ja kokeillakseni uusia juttuja, mutta ennen asia oli toisin. Pullukkana koitin edes meikin ja hiuksien kautta hakea sitä ’normaalia elämää’, jonka pikku-Hanna ei tajunnut olevan aivan silmiensä edessä.

    hanna
    http://www.hannamariav.com

    • Voi miten ihana ja pitkä kommentti! 🙂 Olet selkeästi löytänyt sen oikean kultaisen keskitien meikin suhteen. Kovin tutulta tarinasi kuulostaa, voin hyvin samaistua!

Vastaa