Skip to content

Itsetunto/varmuus/kunnioitus

Koen olevani itsevarma ihminen. Näin ei ole aina ollut-itsevarmuus on rakentunut ja kehittynyt vuosien myötä,ja siihen ovat vaikuttaneet elämäntilanne,ympärillä olevat ihmiset ja ympäristö-sekä tietysti itsetunto ja itsekunnioitus. Minulla on hyvä itsetunto,ja osaan kunnioittaa itseäni. Toki välillä tulee huonoja päiviä jolloin kaikki tuntuu menevän pieleen,peilistä katsoo suohirviönorsu ja tuntuu siltä että ulos pitäisi lähteä paperipussi päässä-mutta ne päivät menevät ohi. Ja yleensä vielä kääntyvät hyväksi kun osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen- ja kun tajuaa että sitä hiusten tilalla olevaa harakanpesää,pieleen mennyttä varjostusta tai pömpöttävää mahaa ei huomaa kukaan muu kuin sinä itse.
Itsetunto,kunnioitus ja varmuus ovat kaikki sidoksissa toisiinsa. Yhden heikentyminen heikentää kahta muuta,ja samalla tavoin kun yksi vahvistuu vahvistuvat muut kaksi. Kun alkaa kunnioittaa itseään ja omia toiveitaan ja pitämään omia puoliaan,alkaa itsevarmuus kasvaa kun uskaltaakin sanoa ei ja ymmärtää pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä. Itsetunto kasvaa näiden mukana,kun vähitellen alkaa ymmärtämään oman arvonsa ja kiinnittää vähemmän huomiota siihen mitä muut ajattelevat. Asioihin alkaa suhtautua eri tavalla kun ymmärtää olevansa oman elämänsä tärkein ihminen. 

Hyvän itsetunnon omaava ja itsevarma ihminen hehkuu varmuutta ympärilleen. Itsevarmuus ei tarkoita välttämättä sitä että pitäisi itsestään suurta numeroa-enemmänkin sitä että on sinut itsensä kanssa,uskaltaa nauraa itselleen ja olla oma itsensä. Itsevarmallakin ihmisellä on toki heikot hetkensä,kuten kenellä tahansa muullakin-ne on vain helpompi käsitellä. Olen pystynyt käsittelemään viime vuosina hyvinkin vaikeita asioita huomattavasti helpommin kuin menneisyydessä puhtaasti siksi että itsetuntoni on ollut parempi. Vaikealta ja pahalta ongelmat ovat tietysti tuntuneet,mutta niistä on ollut helpompi päästä yli. 

Pääsen töissä näkemään miten suuren eron pienikin boostaus itsetunnolle tekee ihmisessä,ja siihen riittää hyvin istuvat farkut tai muutama kaunis sana vieraalta ihmiseltä. Vilpitön kehu on välillä  parasta mitä itseään epäilevä voi kuulla. Kehua ei kuitenkaan mielestäni saa väheksyä tai kieltää täysin-jos joku sanoo että näytät hyvältä,älä ala väittää vastaan. Ei sitä sanota jos ei tarkoiteta. Suurimmat onnistumisentunteeni olen kokenut kun olen voinut auttaa toista ihmistä näkemään ja tuntemaan itsensä kauniiksi. Kun vaihtaa huonosti istuvat vaatteet sopiviin,oikeanvärisiin ja omaa tyyliä vastaaviin muuttuu ihmisen olemus täysin. 

Oma tämänhetkinen tilanteeni on saavutettu työllä,vaivalla, itkulla,kyynelillä, tuskalla, onnistumisilla, ilolla, naurulla, rakkaudella ja vihalla. Virheillä,korjauksilla,saavutuksilla, epäonnistumisilla, menetyksillä, onnella ja epäonnella. Oli opeteltava pitämään itsestään ja kunnioittamaan omia tarpeitaan ja oikeuksiaan,opittava pitämään välillä itsensä puolta ja sanomaan ei.

 Oma itsetuntoni ja minäkuvani on kehittynyt vuosien varrella huimasti,ja koen että nyt olen oma itseni ja sellainen kuin haluan olla. Olen nyt varsin pyöreä,mutta olen ollut myös todella hoikka. Kun olin hoikka,oli itsetuntoni pohjalukemissa,eikä sillä ollut mitään tekemistä painoni kanssa. Toki painon noustessa olo paheni aluksi,mutta vähitellen opin kiinnittämään huomioni muihin asioihin ja ottamaan kaiken irti siitä mitä voin. Nykyään pidän itsestäni juuri tällaisena,ja olen sellainen ihminen kuin haluan olla .Voisin,ja haluankin laihtua hiukan,mutta en ota siitä stressiä tai huolta-se vain heikentää tuloksia. Painon pudottaminen ei tule parantamaan itsetuntoani,sillä se on hyvä jo nyt. Oloa se varmasti parantaa,mutta olen tyytyväinen itseeni juuri tällaisena ja juuri nyt. Muutama pieni asia häiritsee,mutta ne ovat kaikki helposti muutettavissa. Tärkeintä on että pidän itsestäni ihmisenä ja persoonana. Aiemmin vitsailin omalla kustannuksellani suojakeinona-nyt nauran itselleni koska se on välillä oikeasti hauskaa. Jos vitsi on hyvä,en säästele sitä. Muutama vuosi sitten en myöskään olisi julkaissut asukuvia itsestäni noin vain-kyllä se nytkin jännitti,mutta lähinnä hyvällä tavalla. 

Millaisena te näette itsenne? Millainen on itsetuntonne,ja muistatteko kunnioittaa myös itseänne?

6 Comments

  1. Mulla on myös nykyään aikalailla hyvä itsetunto. Kiitän siitä vuosien harjoitusta ja aikuistumista 🙂 Nuorempana oli toooosi epävarma itsestäni, nykyään tunnen itseni hyväksi enkä juurikaan jaksa välittää muiden kuin rakkaiden ihmisteni mielipiteistä. Olen sellainen kuin olen, niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltanikin, jos jollekin ei kelpaa niin voivoi! 🙂

    • Oikea asenne! Aikuistuminen kyllä vaikuttaa suuresti. 😀

  2. rehellisesti sanottuna en muista kunnioittaa itseäni tarpeeksi. mun itsetunto on ollut nyt viimeiset vuodet kytköksissä mun painoon, joka on pikkuhiljaa hivunnut ylemmäs ja ylemmäs. välillä on semmonen ok -fiilis, että en näytä suohirviöltä, muttei vielä koskaan tässä painossa ole ollut sellaista wau -fiilistä, mitä saavutin hoikempana ollessani. nuorempana kannoin itseni ylpeänä, vaikka olin silloinkin ainakin painoindeksin mukaan hieman ylipainoinen. ja tätä en ole julkisesti missään aiemmin todennut, vaan väännän vaan leveästä perseestäni vitsiä, ja sitten hieman kuolen sisältäpäin, kun hävettää. 😀
    mutta niinhän se menee; älä luule, että kaikki ajattelee sinua, neKIN ajattelee vain itseään. 😉 joten nou hätä. 😀

    • Itseään kaikki ajattelee,joten turha miettiä mitä muut ajattele. 😀 Ja sähän olet upea! <3

  3. Mulla on ollut huono itsetunto aina. Se on tullut kasvatuksen ja ikävien elämänkokemusten myötä. Viimeiset pari vuotta olen työskennellyt tietoisesti paremman itsetunnon puolesta, ja on se tuottanut hieman tulostakin. En tiedä voinko koskaan saavuttaa hyvää itsetuntoa, mutta edes kohtalaisen toivon saavani. Mulla on todellakin syytä olla ylpeä itsestäni ottaen huomioon millaisista kolhuista olen selvinnyt, mutta edelleen koen huonommuutta monissa asioissa. Ole tyytyväinen ja onnellinen hyvästä itsetunnostasi! Perässä tullaan 🙂

    • Olen todella kiitollinen ja onnellinen nykytilanteesta,enkä pidä sitä itsestäänselvyytenä. 🙂 Saat kyllä olla todella ylpeä itsestäsi! Ikävää että olet joutunut käymään hankalia asioita läpi,mutta voit olla ylpeä siitä että olet niistä selvinnyt! Pienin askelin eteenpäin,hitaasti mutta varmasti <3

Vastaa