Skip to content

Kategoria: Lifestyle

Alive and kicking

Hei pupuset! Toivottavasti teillä on ollut ihana viikonloppu-minulla ainakin oli! Eilen juhlittiin rakkaan ystävän häitä, ja tänään juotiin äidin synttärikahvit. Tapahtumarikkaan viikonlopun seurauksena bloggaaja on nyt aivan rättipuhkiväsynyt, joten tälle päivälle ei tule mitään kovin ajatusrikasta postausta. Höpinää maksimissaan, ja söpö kuva Pandasta. Panda lähettää lukijoille kovasti terveisiä.
Eiliset häät olivat aivan mielettömän ihanat ja lämminhenkiset, ja jaoinkin niistä pari kuvaa Instagramin puolelle. Kuvissa taitaa kuitenkin näkyä lähinnä ruokia- sen verran kunnioitetaan hääparin yksityisyyttä. Ihanat juhlat joka tapauksessa- en ole pitkään aikaan nauranut (ja itkenyt) niin paljon! Minua ei yleensä nähdä tanssilattialla, mutta eilen tein poikkeuksen. Juhlissa kun oli aivan järjettömän hyvää livemusiikkia, niin pakkohan sitä oli. Omat kehnot tanssimuuvit kun kuitenkin jäivät hiukan takavasemmalle osaavampien hallitessa tanssilattiaa. Tanssilattia oli melkeinpä koko illan aivan täynnä, joten siellä ei yhden heikompi osaaminen juuri pistänyt silmään. (musiikki oli aika rockpainoitteista, ja tanssi sen mukaista. Rock on <3, joten minut oli lopulta aika helppo maanitella mukaan) 

En juo lainkaan alkoholia, joten ehdin jo eilen ajatella tyytyväisenä että tänään on varmasti hyvä olo ja olen tosi tehokas. VÄÄRIN. Luulen että darra tuntuu varmaan juurikin tältä- oma paha oloni tosin johtuu migreenistä.

Äidin juhlakahvittelun myötä sain nähdä sisaruksiani ja muuta ydinperhettä ja käydä perheen yhteisiä asioita läpi. Kaikilla on ollut hirveä kiire töiden sun muiden kanssa, eikä ole juuri ehditty näkemään vaikka asutaankin kaikki samalla suunnalla. Siksi olikin ihana istua muutama tunti ihan vaan omien kesken ja nauttia niiden rakkaimpien seurasta. Sainpa samalla värvättyä siskoni hiusmallikseni muutamaa kampauspostausta varten!

 Nyt löhöän tyytyväisenä sohvalla vesilasin, peiton ja Netflixillä pyörivän Peep Shown kanssa. Taidan napata miehen kainaloon ja päättää turhan löpinän tähän. Tämä viikonloppu oli tapahtumarikas ja uuvuttavakin, mutten ole pitkään aikaan ollut näin tyytyväinen ja onnellinen. 

Miten teidän viikonloppunne on sujunut? Oletteko olleet ahkeria ja tehokkaita, vai ottaneet vaan rennosti?
10 Comments

Meikitön naama

Julkaisin tänään päivemmällä Instagramissa kuvan meikittömästä, suihkunraikkaasta naamastani. Julkaisusta tuli niin hyvä ja levollinen olo että päätin jakaa kuvan täälläkin. Blogini keskittyy niin voimakkaasti meikkeihin ja meikillä kuorrutettuihin kasvoihin että on todella virkistävää näyttää mitä kaiken sen meikkikerroksen alta löytyy. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun blogissa näkyy meikitön naama, olen julkaissut useammassa tutorialissa vastaavia aiemminkin. Tämä oli kuitenkin jotenkin erityinen. Hiukan suttuinen ja hämärä kännykkäkuva, vielä peilin kautta otettuna, vangitsi kuitenkin jotenkin minun olemukseni aika täydellisesti. Kuvakulma ei ole niin harkittu ja imarteleva kuin meikkikuvissani yleensä, hiukset ovat märät ja sekaisin (ja PITKÄT! Suoraksi harjattuna ne ulottuvat pitkälle yli hartioiden, ensimmäistä kertaa aika hitsin pitkään aikaan. Olen vähän kahden vaiheilla sen suhteen annanko näiden nyt kasvaa vai pätkäisenkö taas), ihon epäpuhtaudet näkyvät jonkun verran, pyöreys paistaa kasvoista ja näkyvästä yläkropasta ja kasvoilta paistaa silti hyvin minulle ominainen hymy. 
Tällainen Ilona löytyy kaiken meikin ja puunauksen alta, ja tästä Ilonasta minä pidän kovasti. Tämä Ilona on minulle ihan yhtä erityinen ja rakas kuin meikattu versiokin, enkä pidä kumpaakaan toista parempana. En meikkaa tehdäkseni itsestäni kauniimpaa tai parempaa, meikkaan koska pidän siitä. Meikin tarjoamat lukemattomat vaihtoehdot kiehtovat, ja rrrrakastan niiden tarjoamia värejä, tekstuureja ja mahdollisuuksia. Rakastan erilaisia purnukoita ja rasioita, niiden kiilteleviä pintoja ja upeita sisuksia, ja kerään niitä suunnattomalla innolla. Ne eivät kuitenkaan koskaan tule olemaan niin tärkeitä kuin se pinta jolle ne päätyvät- omat kasvoni. Kasvoni ovat muuttuneet vuosien saatossa kovasti- poskien kuopat ovat olleet aikanaan huomattavasti syvemmät ja leuan piirteet reilusti terävemmät, mutta niinä vuosina en pitänyt itsestäni lähellekään niin paljon kuin nyt. Nyt voin rehellisesti sanoa olevani täysin sinut itseni kanssa. Hyväksyn omat epäkohtani ja heikkouteni täysin, ja olen niistä tietoinen. Osalle aion tehdä jotain, osa saa olla. Tämä olen minä, ja minä olen kiva. Takana on vuosien epävarmuudet, ongelmat ja kriisit, ja niiden kautta olen kasvanut juuri tällaiseksi kuin nyt olen. Meni todella kauan että pystyin hyväksymään itseni, mutta se oli sen arvoista. Tämän olotilan soisin ihan kaikille! Mama RuPaulin sanoin, ”If you can’t love yourself HOW THE HELL you gonna love somebody else”!

Tällaista syvempää harkintaa lauantaiyöhön. Nuhakuumeflunssatauti selvästi pistää runosuonen sykkimään! Olkoon tämä postaus suklaakauramuffinsien lisäksi tämän päivän suurin saavutus- muuten olenkin viettänyt suurimman osan ajastani sohvalla peittovuoren alla. Koko ajan on niin pirun kylmä.
35 Comments